​

Valveunessa näin jalkani multapölyssä – karvaisina ja tomuisina, temmeltämässä tundran riisutulla maaperällä jäkälien ja sammalten seassa. Näin itseni saalistamassa laumani – susien – kanssa, juoksemassa paljain varpain metsässä, piileskelemässä kivien ja kantojen takana. Tunsin jokaisella solulla itseni ja ympäröivän luontoni. Tunsin sisälläni pulppuavan kuuman veren, sukuelinteni voiman. Oleminen oli saanut uuden muodon, kirkkaamman, voimakkaamman – primitiivisemmän. 

 

“Luonto ja villinainen ovat molemmat uhanalaisia. Ajan saatossa olemme saaneet nähdä, kuinka naisen vaistonvaraista olemusta on riistetty, se on tukahdutettu ja miten sitä on ylikuormitettu. Kuten villieläimiä ja luontoa, myös sitä on kohdeltu kaltoin. Tuhansien vuosien ajan naisen vaistonvarainen olemus on aina tilaisuuden tullen työnnetty psyyken hedelmättömimmille alueille. Kautta historian kesyttämättömän naisen henkinen tila on ollut ryöstelyn kohteena tai se on poltettu maan tasalle. Kesyttämättömän naiseuden pesät on jyrätty ja sen luonnolliset kiertokulut on pakotettu noudattamaan luonnottomia rytmejä muiden miellyttämiseksi.

 

Ei ole sattumaa, että koskematon luonto katoaa planeetaltamme sitä mukaa, kun ymmärryksemme sisäisestä villeydestämme hiipuu. Ei ole niinkään vaikea ymmärtää, miksi vanhoja metsiä ja vanhoja naisia ei pidetä kovinkaan tärkeinä voimavaroina. Se, että susilla, kojooteilla, karhuilla ja naisilla on samanlainen maine ei myöskään ole silkkaa sattumaa. Niille kaikille on yhteistä samankaltaiset vaistonvaraiset arkkityypit, mistä johtuen niitä virheellisesti pidetään epämiellyttävinä ja läpikotaisin vaarallisina nielijöinä. “

Naiset jotka kulkevat susien kanssa, Clarissa Pinkola Estes. 

Susinainen kysyy, uskallatko antaa kehosi aistia täydessä potentiaalissaan. Arvostatko omia vaistoasi antaen niiden johdattaa itseäsi? Tunnetko häpeää kaipauksestasi villeyteen?